Jaakko Rihula, 66

Jaakko Rihula, 66

“Lääkäri sanoi, että laitetaan hormonihoito ja sädetys kahden vuoden seurannalla. Ajattelin, että no kaksi vuotta ainakin pitäisi hengissä pysyä.”

Olen sanonut heti kavereillekin, että pitäkää itsestänne huolta, käykää testeissä, älkää pelätkö. On niin pieni vaiva käydä tutkituttamassa, ja pääsee epävarmuudesta eroon.

Terveyskeskuslääkärin kanssa on otettu kahden vuoden välein verikokeet, PSA-arvot ja kuten minä sanon, sormipäivää-testit, tunnusteltu eturauhanen. Viimeksi hän sanoi, että hänen mielestään täällä on jotain, haluaisitko mennä jatkotutkimuksiin.

Kuusitoista näytepalaa otettiin ja neljässä niistä oli syöpää. Se oli toiseksi lievin Gleason-asteikolla. Joku voisi sanoa, että kolmanneksi ärein mutta minä sanon, että toiseksi lievin. Jos se olisi ollut lievin, ei olisi tehty muuta kuin seurattu. Lääkäri sanoi, että laitetaan hormonihoito ja sädetys kahden vuoden seurannalla. Ajattelin, että no kaksi vuotta ainakin pitäisi hengissä pysyä.

Papereissa luki, että perusterve mies menee hoitoon, kaikki arvot ovat kohdallaan. Perusterve mies, jolla on eturauhassyöpä.

Olen monta kymmentä vuotta sitten sanonut, että jos minulle joku tauti tulee, minusta tuntuu, että se on eturauhassyöpä. Ja se tuli. Ihme juttu. Mutta kun kuulin sen – olen aina pelännyt kauheasti syöpää – ei se tuntunut miltään. Ei se lamaannuttanut, ei se itkettänyt. Päinvastoin, ajattelin, että tässä nyt taistellaan. Kaikki muut porasivat: ”voi kauheata” ja minä että älkää nyt voivotelko, ei teillä mitään tautia ole, minulla tässä tauti on.

Kaikkein pahinta tässä prosessissa on ollut se puolitoista kuukautta, kun ei tiennyt tuloksia. Kun tulin urologin vastaanotolle, hän sanoi ensimmäiseksi, että positiivista tässä on se, että se ei ole levinnyt. Sanoin, että ei mulla mitään tautia sitten olekaan, jos se ei ole levinnyt.

Ne, joilla on ollut joku syöpäsairaus, haluaa kertoa oman kokemuksen omasta syövästä. Se yhdistää hirveästi. Sitten on taas vastakohtaa. Huomaan, että muutamat ihmiset pelkäävät. Eivät tule käymään, eivät ota sitä puheeksi. Luin PROPOn sivuilta, että tästä pitää puhua paljon ja ihan kyllästymiseen asti, se helpottaa omaa oloa. Yksi tärkeimmistä lääkkeistä on, että saa puhua.

Olen hyvin positiivisella mielellä menossa sädetyksiin ja muihin. Olisin myös valmis lähtemään tukihenkilöksi. Voin ihan hyvin laittaa vaikka linja-auton kylkeen kuvani ja kertoa, että minulla on eturauhassyöpä, miehet menkää hoitoon. Ei yhtään hävetä sitä sanoa.

Lapsenlapsia on siunaantunut kolme. Ei minun tarvitse kun viisi minuuttia nähdä heitä, niin saan pikalatauksen ja taas olen ihan kuin eri mies. Kuuden vanha, joka menee nyt esikouluun, sanoi: ”sinulla on se syöpä, mutta äiti sanoi, että kyllä siitä voi parantua”.

Jaakko Rihula Porista sai eturauhassyöpädiagnoosin keväällä 2015. Kesällä 2015 alkoivat hormonihoidot ja syksyn aikana tehdään sädehoito.

About the Author